Seuraa ei-epäkeskisen läppäventtiilin ja yhden epäkeskisen läppäventtiilin historiaa

Ei-epäkeskinen läppäventtiili:

Ei-epäkeskisen läppäventtiilin (tai samankeskisen läppäventtiilin) ​​rakenteellinen ominaisuus on, että varren akseli, perhoslevyn keskipiste ja rungon keskipiste ovat samassa asennossa. Rakenne on yksinkertainen ja valmistus on kätevää. Tavallinen kumivuorattu läppäventtiili kuuluu tähän lajiin. Haittapuolena on, että perhoslevy ja venttiilin istukka ovat aina suulakepuristuksessa, raapimisessa, suurella vastusetäisyydellä ja nopeassa kulumisessa. Suulakepuristuksen, raapimisen ja tiivistyksen välttämiseksi venttiilin istukka on periaatteessa valmistettu elastisista materiaaleista, kuten kumista tai polytetrafluorietyleenistä, mutta sitä rajoittaa myös käyttölämpötila. Tästä syystä perinteisesti ihmiset ajattelevat, että läppäventtiili ei kestä korkeita lämpötiloja.

Luonnonkumin ilmaantuessa ja keinokumin vuorauksen ilmestyessä 1950-luvulla kumivuorausta alettiin käyttää tiivistemateriaalina. Varhainen läppäventtiilimalli oli ei-epäkeskinen läppäventtiili, ja yhteinen kumivuorattu läppäventtiili oli yksi niistä.

Rakenteelliset ominaisuudet: varren akseli, perhoslevyn keskipiste ja venttiilirungon keskipiste ovat samassa asennossa (kuten kuvassa).

Edut: yksinkertainen rakenne, koska perhoslevyn keskilinjan molemmat puolet ovat yhtä suuret, vääntömomentti ja painekuorma perhoslevyn läpi ovat tasapainossa, joten läppäventtiili voi saavuttaa kaksisuuntaisen tiiviin tiivistyksen suljettuna, ei ole epätasapainoinen alue ja yksipuolinen vuoto vähenee.

Haitat: koska se on symmetrinen rakenne, joka on keskittynyt pyörimisakseliin. Sen tiivistepinta sijaitsee akselin molemmilla puolilla. Tässä rakenteessa vain puolet venttiililevystä vastaa tiivistepinnan ja väliaineen painetta ja toinen puoli on vastakkaiseen suuntaan. Siksi läppäventtiilin tiivistyskyky ei ole korkea, toisin sanoen sen tiivistyskyky on täysin riippuvainen tiivistyspintojen välisestä alkuperäisestä häiriöstä.

Yksi epäkeskinen läppäventtiili:

Perhoslevyn ja samankeskisen läppäventtiilin venttiilin istukan välisen suulakepuristusongelman ratkaisemiseksi valmistetaan yksi epäkeskinen läppäventtiili. Sen rakenteellinen piirre on, että venttiilin varren akseli poikkeaa perhoslevyn keskipisteestä, jolloin perhoslevyn ylä- ja alapäät eivät enää tule pyörimisakseliksi, mikä hajottaa ja vähentää liiallista ekstruusiota ylemmän ja perhoslevyn ja venttiilin istukan alapäät. Koko venttiilin avaamis- ja sulkemisprosessissa olevan yksittäisen epäkeskisen rakenteen vuoksi perhoslevyn ja venttiilin istukan välinen kaapimisilmiö ei kuitenkaan katoa, ja sen käyttöalue on samanlainen kuin samankeskisen läppäventtiilin, joten se on harvoin käytetty.

1960-luvun alussa tämä ilmiö korjattiin porrastamalla venttiilin varren keskilinjaa ja tiivisteen keskilinjaa, jotta se ei kulje kumitiivisteen tiivistepinnan läpi, jolloin muodostui yksi epäkeskinen läppäventtiili.

Rakenteelliset ominaisuudet: venttiilin varren akseli poikkeaa läppäventtiilin keskustasta, kuten kuvassa.

Edut: Venttiilin varren keskilinja ja tiivisteen keskilinja on porrastettu muodostamaan epäsymmetrinen rakenne siten, että läppäventtiilin tiivistepinnasta tulee täydellinen ja jatkuva pyöreä kaaripinta ohittamatta kumivuorauksen tiivistyspintaa. Tämä on erittäin kätevä tiivistyspinnan käsittelyyn ja valmistukseen, ja venttiililevy ja venttiilin istukka voidaan myös hioa, mikä takaa läppäventtiilin tiivistyskyvyn. Venttiilin varren vuorauksen kaksipistetiivistysongelma on ratkaistu. Perhoslevyn ylä- ja alapää ei ole enää pyörivä akseli, joka hajottaa ja vähentää perhoslevyn ylä- ja alapään liiallista ekstruusiota, voi poistua tiivistepinnalta nopeasti ja vähentää kitkaa yhteenliittyvien pintojen välillä.

Haitat: koska perhoslevyn ja venttiilin istukan välinen kaapimisilmiö ei ole kadonnut koko yksittäisen epäkeskisen rakenteen venttiilikytkimen prosessissa, sitä ei käytetä paljon.